Tuvalu – maailman ensimmäinen sähköinen valtio?
Kun Fidziltä lähtenyt lentokone lähestyy Tuvalun pääsaarta, ei voi kuin ihmetellä, että jostain sieltä pitäisi löytyä kiitorata. Tiedän, että kiitoradalla urheillaan, pelataan, leikitään ja ajetaan mopoilla. Eli kyllä sen on pakko sieltä jostain löytyä. Tiedän myös, että kiitoradalla on ollut rankkasateiden aiheuttamia ongelmia, jotka hiljattain estivät lentokoneiden laskeutumisen kiitoradalle, jonka seurauksena monet jäivät saarelle jumiin. Maaliskuun alkupuolelle aiottu matkani piti siirtää, koska tuolloin saarella oli vain rajallisesti polttoainetta ja ennen sen täydennystä lentoyhtiö ei voinut taata, että jokainen matkustaja pääsisi matkustamaan saarelta takaisin. Nyt kaiken pitäisi olla kunnossa lyhyelle vierailulle.
Mopo on suosituin kulkuväline Tuvalulla. Paikalliset miehet kantamassa noutolounasta. Vaihdoimme pari sanaa, kun pääsivät tien yli. Tiesivät jo kuulemma, että olin Suomesta. Kuva: P-L Heikkilä
Tuvalu nousi laajasti maailman tietoisuuteen, kun sen ulkoministeri piti YK:n yleiskokoukselle puheen housunpuntit meressä puhujakorokkeen kastuessa Tyynenmeren aaltoihin. Maa on tilastojen mukaan merenpinnasta katsoen maailman toiseksi matalin valtio. Suurin osa pinta-alasta on alle kolme metriä merenpinnan yläpuolella, monin paikoin alle metrin ja korkein kohtakin alle viisi metriä. Tuvalun pääsaarelle on hiljattain rakennettu alue, johon on tehty laaja (780m x 100m) korotettu maa-alue suojaamaan saarta merivedeltä. Muita vastaavia alueita suunnitellaan. Sillä on monia hyötyvaikutuksia saarelle suojaten saarta merenaalloilta ja samaan aikaan tarjoten lisäpinta-alaa. Tuvalun yhteensä yhdeksällä saarella on 11 000 asukasta saarten pinta-alan ollessa ainoastaan 26 neliökilometriä.
Näin pienellä maalla, joka kärsii merenpinnan noususta ja säännöllisesti suurista ison osan saaresta ylittävistä aalloista, on monia ongelmia. Maaperä on köyhtynyt ja monet kasvit eivät menesty lämpimästä säästä huolimatta. Kysyinkin paikallisilta, että ovatko ajatelleet sellaisia maanpinnan yläpuolelle rakennettavia puutarhoja. Lämpöä, aurinkoa ja sadetta kuitenkin riittää. Kala ja muut merenelävät pois lukien suurin osa ruoasta tuodaan muualta ja tämä johtaa yksipuoliseen ravintoon, joka taas muihin haasteisiin. Listaa voisi jatkaa.
Kalastajat tuomassa tonnikalasaalistaan kuivalle maalle, juurikin tälle korotetulle uudelle maa-alueelle. Kuva: P-L Heikkilä
Tunturin tarina loi maagisen kontrastin Tyynenmeren ilta-aalloille
Mutta tarpeeksi haasteista! Tähän kirjoitukseen täytyy mahduttaa myös jotain myönteistä. Vein mukanani Tuvalulle Euroopan elokuvafestivaalin - ensimmäistä kertaa. On sanomattakin selvää, että maassa, jossa ei ole vielä ensimmäistä pankkiautomaattia, vaan joka toimii pelkän käteisen ja Australian dollareiden varassa, elokuvateatteria on turha etsiskellä. Mutta sinne oli valmistunut muutama kuukausi sitten upea ja tilava kylän monitoimipaikka, jossa oli modernit välineet elokuvan heijastamiseen. Tunturin tarina Tyynenmeren aaltojen kirjaimellisesti säestäessä taustalla loi maagisen vaikutelman tilaan, jonka ovet aukesivat tummaan trooppiseen yöhön.
Lumista ja jäistä luontoa kuvaava dokumentti näitä ovia vastapäiselle seinälle loi taianomaisen tunnelman Tyynenmeren trooppisessa illassa. Kuva: P-L Heikkilä
Tilaisuuteen tulleet lukiolaiset olivat mykistyneitä talven kauneudesta, lumesta ja jäästä, arktisten eläinten leikeistä ja siitä, että ohjaaja (Marko Röhr) oli laittanut näin paljon aikaa ja vaivaa kolme vuotta kuvatun elokuvan aikaansaamiseksi. Eräs ministeriön johtavia virkamies paikalliseen tapaan lattialla istuessaan pläräsi puhelinta näytöksen aikana ja huolestuin hänen menettäneen kiinnostuksensa elokuvan sisältöön. Mitä vielä! Näytöksen jälkeen hän kertoi googlettaneensa outoja eläimiä, kuten ”härän näköinen eläin arktisella alueella”. Lukiolaisia nauratti erityisesti eläinten takaa-ajot.
Lukiolaiset pelasivat lentopalloa Tuvalun hämärtyvässä illassa. Kuva: P-L Heikkilä
Sisua löytyy täältäkin päin
Tuvalu oli kerrassaan erikoinen kokemus. Oli hienoa nähdä ihmisistä paistava sisukkuus ja kestävyys. He eivät todellakaan ole heikkoa tekoa eivätkä ole lannistuneet ilmastonmuutoksen aiheuttamien vaikeuksien edessä, kuten muutkaan Tyynenmeren saarivaltioiden asukkaat, jotka etunenässä taistelevat ilmastonmuutoksen seurauksia vastaan. Tuvalu on kehittänyt myös konseptin digitaalisesta valtiosta, joka takaisi kansalaisuuden, digitaalisen hallituksen ja tuvalulaisen kulttuurin säilyttämisen, vaikka maata ei enää fyysisesti olisi olemassa. Tuvalu on jo allekirjoittanut sopimuksen Australian hallituksen kanssa siitä, että Australia alkaa ottaa vastaa ilmastosiirtolaisia.
Lentokentän kiitorataa ympäröi autoille ja mopoille tarkoitettu tie. Kuva: P-L Heikkilä
Ihailen Tyynenmeren ihmisten sinnikkyyttä ja taitoa selviytyä todella haastavista olosuhteista. Vaikka tropiikin lämpöä on, merenpinnan nousu, lisääntyneet tulvat, köyhtynyt maaperä, trooppiset myrskyt ja ylipäänsä ilmanlämpötilan nousu muodostavat ongelmia, joita nämä saarivaltiot eivät yksin voi ratkoa.
Illan hämärtyessä kiitorata täyttyi urheilevista nuorista. Sain kutsun rugbyotteluun, mutta valitettavasti minun piti jo palata Fidzille! Kuva: P-L Heikkilä
Iloiset lukiolaistytöt odottivat elokuva-illan alkua. Kuva: P-L Heikkilä
Satama illan hämärtyessä. Tavaraa tuodaan lähinnä meriteitse, useinkin Fidziltä, mutta myös lentorahtina. Kuva: P-L Heikkilä
Kahvila, jossa oli espressokone, mutta jossain sain kaksi kertaa pikakahvia…
Rouvat myymässä paikallisia koruja. Siinä samalla saattoi pelata vaikka korttia ajan ratoksi. Kuva: P-L Heikkilä
Elokuvamainoksia jakamassa Tuvalulla.
Löysinpäs myös klassisen maiseman!