Fidžiläisen viikonloppu: rugbyä, sunnuntaikirkkoa ja kavaa
Miten ihmeessä fidžiläiset viettävät vapaa-aikaansa? Turkoosissa meressä snorklaillen? Kuten suomeksi toteamme, joskus on vaikea nähdä metsää puilta. Kaikki eivät osaa edes uida.
Kun kyselen paikallisilta viikonlopunviettosuunnitelmista, ne muotoutuvat kolmesta tärkeimmästä: rugbystä, kavasta ja sunnuntaikirkosta. Siivoojani, joka on usealapsisen perheen äiti, kertoo usein lauantaisin lähtevän kalastamaan joko ystävien tai lastensa kanssa. Silmänsä hehkuvat kalastusreissuista puhuessa. Kalastusreissu sijoittuu aina lauantaihin, sillä sunnuntaina on kirkon vuoro. Kirkkojen lisäksi Fidžillä näkee hindutemppeleitä ja moskeijoita. Hieman alle miljoonan asukkaan maahan mahtuu kolme pääuskontoa.
Fidžiläisille uskonto on luonteva osa arkea ja juhlaa. Monet työhöni liittyvät juhlatilaisuudet alkavat yhteisellä rukouksella ja varsinkin kun ruokaa on tarjolla, siitä kiitetään yhteisrukouksella ennen kuin buffet avataan. Monet kristityt käyvät sunnuntain aikana useassakin kirkossa, joista osa saattaa kuulua eri kristillisiin kirkkokuntiin. Joskus kirkkoja ohittaessa täytyy pysähtyä kuuntelemaan voimallista yhteislaulua, sitä entisajan veisuuta tai sitten vauhdikkaampaa gospelintapaista hengellistä musiikkia. Uskonto on, kuten monissa maailman maissa, edelleen osa jokaviikkoista ja jopa jokapäiväistä elämää.
Hiljattain vietimme myös hindujen diwalia. Sekä paikalliset että eurooppalaiset kollegat koordinoivat intialaisen pukukoodin töihin yhdeksi päiväksi ennen pääjuhlapäivää. Osa kollegoista asteli mitä hienostuneimmissa intialaisissa sareissa töihin. Periaate on siis sama kuin punaisella vaatekappaleella suomalaisessa toimistossa joulukuun pikkujoulujen aikaan erona väriskaala, kankaiden hienostunut moninaisuus ja asuun kuuluvat korut. Innostuin itsekin hankkimaan elämäni ensimmäisen sarin, jossain määrin kai modernin oranssimustan kokonaisuuden. Aika näyttää, kävelenkö se yllä Esplanadia pitkin Helsingin heinäkuun helteessä.
Kun lähtee aamuvarhain bootcamp-treeniin, saattaa löytää itsensä rugbyn olympiamitalistien kanssa samalta kentältä. Vertaansa vailla olevat motivaattorit!
Mitä suomalaiselle tulee rugbystä mieleen? No tietysti britit ja australialaiset ja ehkä muutkin kansanyhteisön maat. Kyllä, Fidžikin on yksi Kansanyhteisön maista ja joko siksi, tai siitä huolimatta, on todistanut olevansa maailman ykkönen rugbyssä! Sekä miehet että naiset ovat tuoneet kansainvälisiä mitaleja kotiin: mm. edellisistä olympialaisista miehet toivat kultaa ja naiset pronssia. Viikonloppuisin rugbyn seuraaminen tai vähintäänkin siitä puhuminen on lähes jokaisen fidžiläisen ohjelmassa.
No sitten se kava. Ai sitä edukkaampaa kuplivaa ”shampanjaa”? Ei. Toki juotavaa kavakin on, mutta se valmistetaan Tyynellämerellä viihtyvän kavakasvin juuresta. Kava on kuin kahvi tai kotikalja, ilman sitä ei voi järjestää oikeanlaista tilaisuutta Fidžillä – ja tämä pätee moneen muuhunkin Tyynenmeren saarivaltioon. Kavan valmistus ja sen juonnin ympärillä tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen on fidžiläiselle tyypillinen osa viikonlopun viettoa. Kavalla on niin iso rooli eteläisen Tyynenmeren valtioissa, että se ansaitsee kokonaan oman kirjoituksensa.
Ensimmäisten kuukausien viikonloppuina Fidžin pääkaupungissa minusta tuntui kuin olisin palannut takaisin 80-luvun Kuusamoon. Kaupat sulkeutuvat kello 13 lauantaina ja avautuvat seuraavan kerran maanantai-aamuna. Ihan poikkeuksellisesti jokin ekspatteja palveleva ruokakauppa saattaa palvella noiden aikojen välillä. Kauppojen sulun jälkeen on aika alkaa valmistaa kavaa, katsoa rugbyä ja valmistautua sunnuntain joko kirkko- tai perhepäivään. Suva vaipuu ihanan uneliaisuuden tilaan.